Pakkasin tavarani. Kaikki on minun syytäni, tietenkin. Jos olisin kuuliaisesti mennyt hänen kanssaan naimisiin, hän olisi saanut oleskeluluvan ja elämä olisi jatkunut tavalliseen tapaan. Mutta minä uppiniskainen huora sanoin "ei" kerta toisensa jälkeen enkä antanut sydämeni sulaa. Kiittämätön narttu.
Mukavan leffaillan ja rakkaudella kyhätön iltaruoan sijaan kökötän vanhempieni tyhjässä asunnossa ja rouskutan sipsejä. En jaksa laittaa ruokaa, en jaksa käydä suihkussa, en jaksa soittaa kellekään.
En enää ikinä halua rakastaa. Se sattuu niin helvetin paljon. Sitä joutuu kantamaan toisenkin kivun vaikka omassa on jo tarpeeksi.
Onneksi hän teki minusta melko vahvan. En aio tökätä linkkuveistä valtimoon tai tyhjentää lääkepurkkeja. Kamalaa, tämäkin on hänen ansiotaan. Että olen yhä elossa.
Kaipaan siskojani. Toisaalta en jaksa tehdä yhtään mitään. Röhnötän velttona olohuoneen avatulla vuodesohvalla ja tuijotan Conan O Briania. Ei tässä näin pitänyt käydä.
Pakkasin siis tavarani ja lähdin. Pehmolelut pursusivat laukuista ja tekokukat törröttivät rinkasta. Olin varmaan huvittava näky. Kun saavuin asunnolle ja kiersin avainta lukossa, toivoin että hän olisi kotona. Että hän olisi kamalan vihainen ja huutaisi ja haukkuisi ja hakkaisi minut verille. Mutta asunto oli tyhjä, kotoisan sotkuinen. Pakkasin hiljaisena tavarani ja lähdin. Meidän pieni paratiisiasuntomme.
Mutta kun minä rakastan häntä, juuri häntä enkä ketään muuta. Haluan hänet ja haluan vapauteni, se on liikaa pyydetty. Ahne typerä tyttö...
Jos voisin olla vähemmän villi, ristiriitainen, holtiton. Mutta minä kaiken lisäksi käytän lyhyitä shortseja niin että kaikki miehetkin näkevät sääreni. Menen kai suoraan helvettiin.
Jumala antaa minulle vielä sen mitä ansaitsen, niin hän sanoi.
Onpa ikävä kuulla, että olet onneton. Elämä on joskus aika vaikeeta, eikä kaikkea voi saada. Sitä täytyy vain miettiä mikä on itselle tärkeintä, ja valita.
VastaaPoistaKun tosissaan sitoutuu toiseen ihmiseen ja yhteiseen tulevaisuuteen sitä tavallaan lakkaa olemasta "täysin vapaa" (merkityksessä "ei sinkku") oli naimisissa tai ei... tai niin mä ainakin ajattelen. Mutta vapauden tilalle voi ehkä saada jotain tärkeämpää tai yhtä tärkeää?
Naimisiinmeno on sun poikaystävällesi varmaan tärkeä asia mainitsemistasi käytännönkin syistä... ja mä tavallaan ymmärrän sen, että hän ihmettelee miksi et halua sitoutua muodollisemminkin kun jo kerran asuttekin saman katon alla ja suunnittelette elämää yhdessä...
Mikä sua tossa naimisiinmenossa muuten pelottaa enemmän kuin yhteenmuutossa, ootko miettiny?
Mä pelkäsin naimisiinmenoa tosi kauan (nykyään olen onnellisesti naimisissa). En tiedä mitkä sun syyt on, mutta itse jossain vaiheessa tajusin, että omat negatiiviset mielikuvani oli siirtyneet mulle vanhempieni huonosta avioliitosta jollaista en koskaan haluaisi itselleni (teeskentelyä, puhumattomuutta ja pahaa oloa… sitten vielä päättivät jäädä kärvistelemään kuulemma ”minun ja siskoni takia”… ja pah! Sittemmin ovat eronneet, ja kivempaa on näin.)
VastaaPoistaMulle jäi meidän perhe kuviosta aika pahat traumat, ja olin pitkään avioliittoakin vastaan. Joten ymmärrän sun pelkoja vaikka syyt siihen ovat ehkä toiset.
Tee niinkuin itsellesi on parasta! Sori tää vuodatus...
muista pitaa kiinni siita miika susta tuntuu oikealta, olla terveella tavalla itsekas, oman elamasi paahenkilo! hoen nyt tata samaa mutta se on nyt niin tarkeaa, tassa on kyse niin suurista asioista etta ala vaan tee mitaan mika tuntuu vaaralta.
VastaaPoistapian nahdaan rakas sisko, kamala ikava sua, haluaisin olla siella halaamassa ja lohduttamassa <3
keijukainen, pääsyy miksi en halua naimisiin on, että olemme olleet yhdessä alle vuoden, ja suhteemme on ollut melko..öh..riitaista. Tiedän että riidat ja kaikki se paha vähentyisi heti kun hänen stressinsä oleskeluluvasta loppuisi, mutta en siltikään ole valmis. Viime vuodet ovat menneet sairastellessa, ja vasta nyt alan taas päästä jaloilleni. Haluan matkustaa, reilata, mennä opiskelijavaihtoon jne. Rakastan häntä mutta toivon että olisimme tavanneet vaikka 5 vuotta myöhemmin. ja kaiken lisäksi kulttuurierot tuntuvat sahaavan meidän suhdetta kappaleiksi...ei minusta ole elämään sellaista kiltin kuuliaisen muslimitytön elämää, jonka reidet eivät näy kesälläkään ja joka ei saa halata kaveripoikiaan. Voin tehdä pieniä uhrauksia, mutta kun tuntuu että välillä elämämme on vaan hyppimistä riidasta toiseen. Ja toisinaan hän on kohdellut minua todella pahasti.
VastaaPoistaKiitos kommenteista, tuntuu hyvältä lukea teidän omia tuntemuksia. Tiedän etten voi pitää vapaudestani ikuisesti kiinni. Ehken vaan ole ihan vielä valmis päästämään irti siitä...
ja emerentia, pian suomeen sieltä, kuolen kohta ikävään...
ei sun tarvi kultarakas koskaan päästää sun vapaudesta irti - totta kai jos on suhteessa, on tehtävä kompromisseja, mutta mun mielestä oikeanlaisessa suhteessa ei nimen omaan kuulu tuntea olevansa mitenkään vangittu. Ei tietty voi hyppiä muiden syleihin, mutta molemmilla on ja kuuluu olla oma elämä, omat asiat yhteisten rinnalla; toinen ei voi vain sanella asioita omasta näkökulmastaan toiselle, jonka mielestä ne taas ei ole oikein. Mä tiedän, että sä rakastit ja rakastat, ja mä tiedän että henkilö X teki sulle paljon hyvää, mistä mäkin olen kiitollinen sille, mutta tapahtui myös paljon pahaa ja te molemmat kipuilitte. Sun elämä on sun elämä ja sulla on niin paljon mitä odottaa siltä, vihdoinkin...
VastaaPoistaNiinpä, hyvässä suhteessa matkustelu, reilaaminen ja vaihtokin kyllä pitäisi onnistua (ja niitähän voi jossainmäärin tehdä yhdessäkin). Harmi jos teidän rakkautenne oli liian vangitseva, ettekä löytäneet tapaa elää toistenne rinnalla niin että kumpikin olisi voinut tuntea olevansa (ei sinkku mutta kuitenkin) henkisesti vapaa.
VastaaPoistaJotenkin haluisin uskoa, että kun tahtoa on niin on aina mahdollisuuksiakin, mutta noi kulttuurierot on kyllä hankalia...
Hyvä että lähdit rehellisesti sanottuna, olen helpottunut. Vaikka se tekee kipeää...:( Ja mitä tuohon helvettijuttuun tulee niin ei ainakaan mun Jumalani ole tuomitseva vaan rakastava, ei sellainen joka vaatisi shariaa vaan joka haluaa hoitaa ehjäksi. T. A
VastaaPoista