Ehkä jos huudan, tyhjyys sisälläni täyttyy. Ehkä jos hakkaan seinää, kipu nyrkeissäni vaimentaa kirvelevän kaipuun. Pakko tehdä jotain etten tule hulluksi.
En ole enää riippuvainen pepsimaxista, laksoista, vaa an orjuutuksesta, hikilenkeistä ja vatsalihaksista. Olen riippuvainen ainoastaan hänestä. Eikä hän tule.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Entä jos olisit se joka ottaisi puhelimen käteen ja soittaisi?
VastaaPoistaJos te rakastatte toisianne ja teillä on yhteinen koti niin asioista voi aina puhua ja sopia, eikö? En halua neuvoa enkä saarnata, mutta näin äkkiseltään sanottuna tuntuisi tärkeältä että oppisitte selvittämään riidat keskenänne... siis niin ettei kumpikaan pakenisi yhteisestä kodista kun ongelmia tulee.
Tsemppiä! Toivon parasta teidän kahden "pikkuperheelle"...
Tiedän ettei pakeneminen auta, mutta meillä oli sopimus että pidetään viikonloppu taukoa eikä oteta toisiimme yhteyttä, mietitään vaan molemmat mitä todella halutaan. muuten olisin kyllä varmasti soittanutkin...kiitos kommentista, on totta että riidat pitäisi selvittää eikä kummankaan lähteä pakoon. Me vaan ollaan erittäin huonoja siinä...
VastaaPoista